*

enkeliporsas "Jos eläimillä olisi taivas, pistäisin porsaat jonotuslistan kärkeen. Karjuista ei ole niin väliä."

Luetun ymmärtäminen perustuu hyvään lukutaitoon

  • Luetun ymmärtäminen on oppimisen avaintaito.
    Luetun ymmärtäminen on oppimisen avaintaito.

25.11. Vantaan Sanomat    Kielitaito rapistuu ja lukutaidottomuus yleistyy – tutkija ei huolestu vielä

Nuorten äidinkielen osaaminen on tutkimusten mukaan entistä heikompaa, ja arvion mukaan jopa pari tuhatta nuorta läpäisee peruskoulun ilman kunnollista lukutaitoa. Tutkijan mielestä tilanne ei kuitenkaan ole mustavalkoinen, sillä perinteisen kieliopin rinnalle on noussut yhä vahvemmin kielenkäytön tilannetaju – ja sen nuoret hallitsevat.

 

Helsingin yliopiston Koulutuksen arviointikeskus tutki yhdeksäsluokkalaisten osaamista, oppimistaidot ovat romahtaneet kymmenessä vuodessa. Oppimistaitoja ovat päättelykyky, luetun ymmärtäminen ja matemaattinen ajattelu.

Pisa-romahduksen syitä (Properuskoulu 14.11.)

Tuoreimmat Pisa-vertailun tulokset julkaistaan 3. joulukuuta.

Hyvin vähälle huomiolle on jäänyt, että tutkitut ysiluokkalaiset ovat syntyneet silloin, kun tietokoneet alkoivat toden teolla yleistyä Suomessa. Ko. ysiluokkalaiset ovat diginatiiveja

Minä olen kyllä huolestunut, jos kielitaito rapistuu ja lukutaidottomuus yleistyy. Jos lapsi ei ymmärrä lukemaansa, opiskelusta tulee jatkuvaa kivirekeä. Jos ihminen ei aikuisena ymmärrä lukemaansa, ollaan kuin lastu lainehilla, helposti vietävissä ja hallittavissa.

Jollakin ilveellä kaikki lapset on saatava innostumaan lukemisesta. On selvää, että lukemisen innostus lähtee kodeista. Isän ja äidin malli on tärkeä. Kaikille ei tule kotiin enää lehden lehteä.

Olen pitkään miettinyt kirjallisuuden osuutta äidinkielen opetuksessa. Äidinkielen opetus nykyään on yhtä sälää ja sillisalaattia. Äidinkielen opetussuunnitelma on suorastaan skitsofreeninen. Alakoulussa ei ole tuntijakoon määrätty esim. tietotekniikkaa oppiaineena ollenkaan ja monia äidinkielen tunteja kuluu tietotekniikan opiskeluun.



Olen ajatellut, että parhaiten kirjallisuuden asemaa parannettaisiin palauttamalla kirjallisuus oppiaineeksi.

Äidinkieli jaettaisiin kahtia, äidinkieleen ja kirjallisuuteen. Äidinkieleen kuuluisi kieliopit ja muut tekniset äidinkielen osat kuten käsiala ja oikeinkirjoitus. Kirjallisuuteen kuuluisi kirjallisuuus, luova kirjoittaminen ja draama.

Tuntijakomalli alakoulussa voisi olla: kolme äidinkieleen ja kaksi kirjallisuuteen. 

Opettajat alkaisivat panostaa uudelleen kirjallisuuden opetukseen ja samalla kirjallisuuden opetuksesta tulisi systemaattisempaa. Erillinen kirjallisuuden arviointi toisi pontta kirjallisuuden opiskeluun.

Mielenkiintoista on, että joidenkin oppiaineiden oppikirjoista on tehty kuvakirjoja. Selailin tänään viidennen luokan historian oppikirjaa, tekstin osuus joissakin kappaleissa on todella vähäinen. Ymmärrän, että oppilaiden pitää osata lukea myös kuvia, mutta kuinka lapsi voi oppia ymmärtämään lukemaansa, kun tekstiä on niin vähän?

Nykyoppikirjojen tekstiosuudet ovat kuin jonkinlaisia informaatiolaatikoita, luetellaan faktoja perä perään. Ei sellaista tekstiä ole hauska lukea. Mielikuvitusta ei juuri ole käytetty.

 

Tällä hetkellä ongelmana on muun muassa se, että nuoret eivät pysty perustelemaan asioita vaan argumentointi on hukassa, sanoo suomen kielen tutkija Lari Kotilainen. (Vantaan Sanomat 25.11.)

 

Tämä näkyy hyvin reaaliaineiden kokeissa. Oppilaat käyttävät puolikkaita virkkeitä, päälause voi puuttua kokonaan:

koska sillä on valkoinen turkki

http://www.properuskoulu.net/2013/11/lukemaan-ymmartamaan-oppii-vain.html

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (41 kommenttia)

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Palautettaisin kirjallisuuteen? onko sellaista oppiainetta ollut? En ole ennen kuullut.
Minusta on joka tapauksessa erittäin huono idea, että ruvettaisiin taas opettamaan kielioppia tylsänä tankkauksena, kuten minun kouluaikana. Hyvä jos tiesin jotain lauseenjäsennyksestä, mikä on subjekti, verbi ja objekti.
Kaikki opetus on tehotonta jos oppilas on pelkkä opetuksen kohde.

Käyttäjän enkeliporsas kuva
Kai-Ari Lundell

Margareta...

Äidinkieli ja kirjallisuus olivat erilliään vielä 1980-luvun alussa,

Et oikein ymmärtänyt, mitä kirjoitin. Kirjallisuudessa nimenomaan ei tankattaisi kielioppia tai oikeinkirjoitusta, vaan ne asiat jäisivät äidinkielen kontolle.

Margareta: "Kaikki opetus on tehotonta jos oppilas on pelkkä opetuksen kohde."

Mitä tarkoitat? Hyvin harva lapsi itsestään oppii.

Kyllä peruskoulussa on lapsille opetettava perusasiat. Kun perusasiat hallitaan, on mahdollisuus jatkaa opiskelussa eteenpäin.

Kuvittele nyt tilannetta esim. matematiikassa ja englannissa, jos lapsia ei opetettaisi. Äärimmäisen tärkeää opettamista on esim. lukemaan opettaminen alkuopetuksessa.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Taisin sentään ymmärtääkin luettua, mutta tankkaus ei tarvitse olla minkään aineen kontolla kun mitään ainetta ei ole pakko tankata oppiakseen korkeintaan kertotaulua voi vähän tankata. Kieliopin voi oppia yhteyksissään ja ilmankin ilmeisesti auttavasti pärjää kuten minä, vaikka joitakin virheitä teenkin. Kielioppi on toki mielenkiintoista.
Totta kai lapsia on opetettava. Ei se ole edes vaikea, nehän oppivat ihan itsestään kun vähän ohjaa. Virhesuoritusten poisopettaminen on paljon vaikeampaa. Voisin kuvittella, että opettajan kannalta vaikeinta olisi pitää hanskassa liian isoa opetusryhmää.
Lapset haluavat oppia, sehän on kiva.
Varsinkin matematiikassa perusasiat on hallittava ja sitä seuraavat, jos jää jotain välistä pois pohja putoaa jatkolle. Ja oppilas voi olla ihan ulalla. Näitä olen joskus opiskeluaikana opettanut yksitellen.
Kaikki lapset oppivat monia asioita ihan omin päinkin, mutta koulussa opettajat ovat tietenkin opettamista ja kasvattamistkin varten palkattuja.
Perusasiat kuuluu opettaa heidän toimesta.
Tarkoitan, että opettajan on käytettävä sellaisia menetelmiä jolla hän aktivoi lapsen oppimisen subjektiksi. Lapsia voi innostaa oppimaan tylsältäkin tuntuvia asioita.
Minun kouluaikani ei ollut kirjallisuutta erillisenä oppiaineena enkä muista, että pojallanikaan olisi ollut sellaista ainetta 80-luvulla, mutta
täytyy kysyä häneltä.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Olen tutustunut noihin uusiin ala-asteen lukukirjoihin. Minusta ne vaikuttavat erittäin hyville. Paljon kiinnostavammille kuin aikanaan ne, joista opettelin lukemaan. Niissä on juoni, niissä testataan ymmärtämistä kysymyksin ja kieli on selkeää ja uutta oppii lukemalla myös. Mikä sen parempaa? Sitten on vain kiinni siitä lapsesta miten hän asennoituu ja malttaa lukea ja opetella. Miten hän innostuu huomatessaan, että onkin saavuttanut uuden taidon ja voi sitä käyttää muuhunkin.

Käyttäjän HannesV kuva
Hannu Valjakka

Otsakkeen kaltaisia lause ja käsitehirviöitä näkee nykyään yllättävän ja kiusallisen paljon sanoma-ja etenkin verkkolehdissä.Mahtaako toimittajakunta olla jo niin nuorta..

Käyttäjän enkeliporsas kuva
Kai-Ari Lundell

Hannu...

Kiitos, olet oikeassa. Hätäinen oli otsikko, korjataan.

Olisiko seuraava otsikko parempi?

Lukemisen ymmärtäminen perustuu hyvään lukutaitoon

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Tuohan on aivan hirvittävä otsikko! Mitä on "lukemisen ymmärtäminen"?

Kun ongelmia tulee, fonetiikasta tuttu minimiparimetodi auttaa uskomattoman pitkälle:

"lukemisen ymmrätäminen"

"tekemisen ymmärtäminen"

???

Käyttäjän enkeliporsas kuva
Kai-Ari Lundell Vastaus kommenttiin #12

Huh...ei ole totta, piti olla: Luetun ymmärtäminen...

Tänään ei suju...

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno Vastaus kommenttiin #15

Sattuhan sitä. Se normatiivisuus nääs... Kaikessa ystävyydessä ja hyväntahtoisesti, ;-)

Käyttäjän enkeliporsas kuva
Kai-Ari Lundell Vastaus kommenttiin #19

Kiitos...

Luulen, että osaltani kyse ei ole normatiivisuudesta, vaan vanhenemisesta. Omia virheitä ei enää näekään, vaikka tottunut "virheiden" korjaaja olenkin...

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #21

Jospa on liiankin orientoitunut siihen, että virheet ovat aina muiden?
Minä taas ymmärsin niin hyvin, etten kiinnittänyt siihen huomiota mistä nipottaja Heyno aivan oikein tässä tapauksessa huomautti.
Minulla taas on aikuisopettajana tapaa ohittaa muiden pikkuvirheitä, mutta melkein pakkomielle korjata lyöntivirheitä jos huomaan jälkeenpäin jo julkaistussa kommetissakin.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno Vastaus kommenttiin #22

Nipottaja??? MUAA???

Pilkkuvirheet eivät ole pikkuasia, vaan suomen normikielen tärkeä, jopa oleelinen osa. Kuuluisa minimipariesimerkki:

Armoa, ei vankilaan.
Armoa ei, vankilaan.

Nipottamistako?

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #12

Mitä väärä siin tekemisen ymmärtämisessä ?

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Puhuisin mieluummin luetun ymmärtämisestä. Sitähän voi lukea ymmärtämättä mitään, siis seuraamatta sitä mitä on kahlannut läpi. Minulla joskus käy niin, vaikka yleensä ymmärränkin lukemaani.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #32

Joskus aikoinaan opin lukemaan ääneen niin, että kytkin sisällön tiedostamisen pois ja ajattelin ihan muuta, kun poikani vaatii lukemaan sarjakuvia aku ankkoja ja muita, voin tosin joskus huvikseni lukea niitäkin, mutta häne ei vähään tyytynyt, oli pienestä pitäen tottunut kuuntelemaan joka ilta vähintään tunnin luettua kirjallisuutta. Kolmevuotiaana hän kuunteli keskittyneesti Seitsemän veljestä. Harmi oli suuri kun se loppui.
Nyt sarjakuvavaiheessa hän oli jo käynyt ekaluokan ja lukeminen olisi pitänyt ruveta sujumaan ominkin päin. Siihen sarjakuvat olivat lk-häiriöiselle hyvä motivaatio joten sanoin, että riittää minulle, luepa itse.
Siten poika oppi lukemaan ja ymmärtämäänkin lukemansa ja hänestä tuli innokas lukuihminen,jos ei aivan toukaksi voi sanoakaan. Hieman erilainen lukemisto meillä on, hän lukee mielellään scifiä mistä minä harvoin innostun.
Mutta on meillä yhteisiäkin suosikkejä Aleksis Kiven lisäksi, esimerkiksi
Kurt Vonnegutia ihailemme kumpikin.

Hannu Töyri

"Tutkijan mielestä tilanne ei kuitenkaan ole mustavalkoinen, sillä perinteisen kieliopin rinnalle on noussut yhä vahvemmin kielenkäytön tilannetaju – ja sen nuoret hallitsevat."

Mitä on "kielenkäytön tilannetaju", joka siis korvaa perinteisen kieliopin - tätäkään en ymmärtänyt, että miten tilannetaju korvaa kieliopin.

Voisiko ajatella, että Väinö Linnan Tuntemattomassa sotilaassa olisi käytetty kielenkäytön tilannetajua.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Ei tilannetaju kielioppia korvaa.
Esimerkiksi täällä blogissa sekoitan kirjakieleen puheenomaisesti kirjoitettuja sanoja ja vähän milloin mitäkin murrepiirteitä.
Minun tilannetajuni mukaan tällainen sekokieli on mahdollista näissä blogikeskusteluissa, jossa tavallan juttelemme keskenään vaikka ilmaisun ymmärtämistä helpottavat äänensävyt puuttuvatkin. Minä tavallan pikkasen yritän tätä puutetta korvata muodoilla joita oikolukuohjelma merkkaisi punaisella.
Toiset käyttävät hymiöitä. Minä en ole perehtynyt hymiökielioppiin, enkä haluakaan.
Olen minä sentään sisäistänyt kielioppia enemmän kun osaan kieliopin sanastolla sääntöjä. Eihän kukaan opi äidinkieltään aloittamalla kieliopin säännöillä.
Minusta monelta nuorelta saattaa myös puuttua tilannetaju. Mielestäni itkevät hymiöt eivät sovi surunvalitteluihin. Mutta ehkä olen liian vanhanaikainen, en todellakaan ole pysynyt kaikessa muutoksessa mukana.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Nyt ymmärtää mitä otsikolla tarkoitetaan. Tosin se on mielestäni itsestäänselvyys; lukutaito on olennaisesti luetun ymmärtämistä.
Vaikka onhan sekin jotain lukutaitoa jos osaa mekaanisesti lukea ymmärtämättä tekstistä yhtikäs mitään. Harva kuitenkaan viitti sellaista hauki on kala "lukemista" vapaaehtoisesti harjoittaa.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Tilanne on paha lähes kaiken perusopetuksen suhteen. Se, missä me suuret ikäpolvet olimme hyviä, olivat piirustus,laulu ja voimistelu. Nekin puuttuvat tänään. Kielet ja matematiikka olivat vähän niin ja näin. Kemia ja fysiikka kiinnostivat.

Sitä ihmettelen, että viestintä- kommunikaatio on räjähtänyt vrt. vuosikymmenten takainen aika.
Tänään tekstarit lentelevät, facebook-päivitykset jopa koulutunneilla. Siis joku osaa ainakin kirjoittaa jotakin ja joku toisessa päässä lukea viestin. Mitä se kieli niissä on, en tiedä ?

Jokin tässä yhtälössä "mättää".

Perheiden "sähköinen" elämäntyyli ja kaikenlainen härdelli peruselämässäkö?

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Jatkuvassa Fb-viestinnäässä luulisin jonkun tosiaankin määttäävän pahasti.
Meneekö aika liikaa epäollenaisuuksien seuraamiseen? Mitä kullekin kaverille milloin mitäkin tapahtuu ja sen kertomiseen mitä itse on puuhastelemassa. Milloin ehtii tärkeät työt tehdä? Vai onko enää mitään tärkeämpää kun kirjallinen rupattelu? Voin kysyä itseltänikin?
Minua yritettiin hokutella mukaan g+ palveluun kysymällä: eikö olisi kiva kun kaikki kaverisi tietäisivät milloin missäkin olet?
Voi jestas sentään, ei todellakaan, sehän olisi ihan kauhiata!

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Tuossa "kirjallisuussekoilussa" onkin koko ongelman avain: Normatiivista kieltä ei enää opeteta, joten sitä ei osata => luetun ymmärtämisen taito katoaa.

Mihin luetun ymmärtämistä oikein tarvitaan? Tosiasia on, että sen ymmärtäminen, mitä joku Hannu Salama jossain Juhannustansseissa "oikeasti" sanoo ja tarkoittaa, on melko yhdentekevää. Kirjallisuus oppiaineena kouluissa pitäisikin saada vapaaehtoiseksi ja erottaa äidinkielestä - jos "kirjallisuus" nimistä oppiainetta oppivelvollisuuskoulussa ylipäätään tarvitaan. Kirjallisuusoppiaineen "sivistävä" vaikutus näkyy selvästi juuri tekstien "tulkinnassa".

Kun itse opiskelin suomea, luennoitsijoilla oli, ihan totta, käsitys, että Suomessa ei oikeastaan ole virallista tahoa, joka kertoisi, mikä on "oikeaa suomea". Ja juuri siinä oppiaineessa koulutetaan äidinkielen opettajia. Tulokset näkyvät.

Kyllä Suomessa ON sellainen taho. Se on oikeuslaitos. On aivan naurettavaa mennä selittämään kirjallisuuden opintojen pohjalta, että "minun kielitajuni mukaan lainan takausosio tarkoittaa oikeasti, että...". Oikeuslaitos sitten päättää, mitä se oikeasti tarkoittaa. Päätti viimekertaisessakin pankkisotkussa. Ja siinä on välineenä normisuomi, Nykysuomen sanakirja ja Emil Setälän kielioppiperusta.

SIIHEN tarvitaan äidinkielen opetusta. Eikä sitä enää käytännössä ole. Kirjallisuuden harrastaminen on juuri sitä, harrastamista. Normikielen osaaminen on välttämättömyys. Oppivelvollisuusopetuksen tarkoitus ja päämäärä on opettaa välttämättömyydet - ja harrastella, jos siihen on aikaa ja varaa.

Käyttäjän enkeliporsas kuva
Kai-Ari Lundell

Jouko: "Mihin luetun ymmärtämistä oikein tarvitaan?"

Kirjallisuutta tarvitaan kouluissa siihen, että lapset ylipäätään jotain lukevat. Ihmiset, jotka lukevat, ymmärtävät tekstiä paremmin kuin ihmiset, jotka eivät lue mitään.

Luetun ymmärtämisellä tarkoitetaan paljon muuta kuin jonkun Hannu Salaman yksittäisen teoksen ymmärtämistä, mutta ei kait sekään ole pahasta, jos oppilas pystyy tulkitsemaan myös esim. runoutta tai kaunokirjallisuutta.

Ihminen ei elä pelkästä leivästä, on tärkeää, että oppilaat opiskelevat kirjallisuutta, musiikkia tai kuvataiteita. Peruskoulun oppilas ei tietenkään ole pelkästään työelämän tykinruokaa.

On hyvä ymmärtää luetusta, kun opiskellaan oppikirjoista esim. historiaa tai maantietoa. Jos oppilaalla on luetun ymmärtämisen vaikeuksia, oppilaalla voi olla vaikeuksia matematiikan sanallisissa tehtävissäkin.

Kirjallisuus on avain luetun ymmärtämiseen.

Penäämääsi "normikieltä" eli yleiskieltä opetellaan kouluissa esim. sanomalehtiin tutustumalla, mutta myös monella muulla tavalla. Pääosa oppikirjojen tekstistä on yleiskieltä.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

"Kirjallisuutta tarvitaan kouluissa siihen,"

Olisi hieno ja tärkeä asia, jos opiskelisimme koulua varten.

" Ihmiset, jotka lukevat, ymmärtävät tekstiä paremmin kuin ihmiset, jotka eivät lue mitään."

Täysin absurdi, järjetön, virke; "Ihminen, joka ei lue, ei ymmärrä tekstiä, jota ei lue"???

"Ihminen ei elä pelkästä leivästä, on tärkeää, että oppilaat opiskelevat kirjallisuutta, musiikkia tai kuvataiteita. Peruskoulun oppilas ei tietenkään ole pelkästään työelämän tykinruokaa."

Kyse on tärkeysjärjestyksestä.

"Jos oppilaalla on luetun ymmärtämisen vaikeuksia, oppilaalla voi olla vaikeuksia matematiikan sanallisissa tehtävissäkin."

Matematiikassa ei auta kirjallisuudentuntemus, vaan kielen normien tuntemus, kielioppi. Matematiikkahan on vain yksi kieli muiden joukossa.

"Kirjallisuus on avain luetun ymmärtämiseen."

Jos näin olisi, kirjallisuudentuntemus auttaisi lainapaperien ymmärtämisessä. Ei auta.

"Penäämääsi "normikieltä" eli yleiskieltä opetellaan kouluissa esim. sanomalehtiin tutustumalla, mutta myös monella muulla tavalla. Pääosa oppikirjojen tekstistä on yleiskieltä."

"Yleiskieli" ei ole sama asia kuin normikieli, josta aiemmin käytettiin nimitystä "kirjakieli". Normikieli on nimenomaan normitettua kieltä, joka perustuu Nykysuomen sanakirjaan ja nk. setäläläiseen kielioppiin. Siihen kuuluu oleellisena mm. kielen käsitteiden tunteminen. Jonkun Hannu Salaman "ymmärtämiseen oikein" ei tarvitse tietää, mikä on predikatiivi. Normikielen osaamiseen tarvitsee. Karmeimpia esimerkkejä normikielen osaamisen (opetuksen) romahtamisesta on kokemukseni yliopistolla kielen peruskurssilla, jossa luennoitsija keskeytti nuorten opiskelijoiden supatuksen. Hän kysyi, mistä on kyse. Nuorten yhteinen ongelma oli, "mitä tarkoittaa predikatiivi?"!!! Siis yliopistolla! Siis kielenopetuksessa! Siinä ei Juhannustanssit pitkälle auttanut. Esimerkkejä olisi lisää pilvin pimein.

Harrasteet harrasteina, valmiudet toimia yhteiskunnassa ovat ensisijaisija - ta ainakiin niiden pitäisi olla.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #16

Niin mitä tarkoitta predikatiivi? Herra jestas sentään enhän mäkän tiedä! Sentään olen suorittanut suomenkielen koen yliopistolla vaikka en tarvinnut kurssia käydä.
Täytyy äkkiä kattoa! Jos jostain sen Setälän kaivais.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #16

"Matematiikassa ei auta kirjallisuudentuntemus, vaan kielen normien tuntemus, kielioppi. Matematiikkahan on vain yksi kieli muiden joukossa."

Olen eri mieltä. Matematiikka ei ole vain yksi kieli muiden joukossa.
Luonnolliset kielet ovat kulttuurisidonnaisia.
Matematiikka ei ole luonnollinen kieli. Se on konstruoitu. En tiedä pitäisikö edes kieleksi sanoa ja jos sanoo, niin Matematiikkassa on monta kieltä. geometrian kieli on eri kuin algebra jne.
Mutta tästä asiasta en rupeaa sun kanssa inttään ainakaan tässä blogissa missa se ei kuulu aiheeseen enää.
Mut parista ensimmäisistähuomautuksista sain päivän nauruterapia- eli LOL-pläjäyksen. Kiitos siitä! Tässä sulle nätti esimerkki hautakukista.
Kun klikkaat tän jutun viimeisen kuvapallukan näet nätin kuvituksen esimerkkiisi johon osasin vastata paremmin kuin sinä itse.

http://zzz333.vapaavuoro.uusisuomi.fi/valokuvaus/1...

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno Vastaus kommenttiin #26
Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #29

Kerroitko Kaijallekin, joka oli ottanut ne.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno Vastaus kommenttiin #35

Ups! Enpä huomannut Asia korjattu.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #38

Viitsitkö katsoa minunkin osuuteni tähän talvikuvakisaan, kun olet noin hyvä arvostelemaan!?

http://margaretablafield.vapaavuoro.uusisuomi.fi/v...

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno Vastaus kommenttiin #26

"Se on konstruoitu."

Vähän sinnepäin, muttei aivan niin, kuin esimerkiksi volapük tai esperanto.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #30

Ei todellakaan ole samaan tarkoitukseen konstruoitu. Matematiikka on olennaisesti ajattelun väline, ja siihen tarkoitukseen luotu.
Esperanto on konstruoitu kommunikaation välineeksi.
Tietenkin matematikkaa käytetään kommunikatioonkin, mutta ala on tiukasti rajoitettu. Ei sillä juuri tunteita ilmaista.
Esperantosta en tiedä, mutta luonnollinen kieli on sekä ajattelun että kommunikaation väline. Sen avulla ihminen viestittää ajatuksensa toiselle.
Tämä tarkoitus on kielen genesis.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno Vastaus kommenttiin #36

Kaikki kielet, myös matematiikka, ovat ensisijaisesti ajattelun välineitä. Ilman kieltäkin voi kommunikoida, muttei ajatella, sillä ajattelu on juuri kielellistä toimintaa.

Samoin, aivan kuin muutkin kielet, matematiikka on järjestelmä, joka perustuu lähtöoletuksiin. Myös, aivan kuin muissakin kielissä, matematiikan lähtöoletus, 1+1 = 2, on ristiriidassa reaalimaailman kanssa - kuten jokainen vähänkin ydinfysiikkaa opiskellut tietää.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Jos normikieltä opetellaan sanomalehdistä nykyisin, niin en yhtään ihmettele,että kielitato on heikoissa kantimissa. Eihän teksti usein ole edes kunnoolla oikoluettu ja muutenkin huolimatonta ja ylimalkaista kielenkäyttöä. Toivottavasti matematiikka ei sentään opetella lehdistä. Toimittajat eivät aina osaa yksinkertaista prosenttilaskua ja tilastotieteen alkeita ei näköjään haluta edes oppia, vaikka tilastokeskus järjestää tietääkseni kurssejakin tiedottajille.
Olen oppinut kieliä olennaisesti lukemalla,eli nimenomaan niinpäin että olen ensiksi ymmärtänyt kokonaisuuden ja sen perusteella voinut käsittää yksittäisen sanan merkityksen. Kaikki tenttikirjat olivat englanniksi, usein tuhatsivuisia opuksia. Olin reputtanut englannin kielessä.
Mutta sitä en tajua mikä nykyisin peruskoulussa mättää kun en ole pitkiin aikoihin seurannut mitä siellä oikein tapahtuu opetuksen sisällöissä ja metodeissa.
Mun kansakoulun opettajani oli kai aika edistyksellinen, oli kai omaksunut jotain Montessori-metodeja.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno Vastaus kommenttiin #23

"Jos normikieltä opetellaan sanomalehdistä nykyisin, niin en yhtään ihmettele,että kielitato on heikoissa kantimissa. Eihän teksti usein ole edes kunnoolla oikoluettu ja muutenkin huolimatonta ja ylimalkaista kielenkäyttöä. Toivottavasti matematiikka ei sentään opetella lehdistä. Toimittajat eivät aina osaa yksinkertaista prosenttilaskua ja tilastotieteen alkeita ei näköjään haluta edes oppia, vaikka tilastokeskus järjestää tietääkseni kurssejakin tiedottajille."

Mai point eksääktli: "Me mennään" on yleiskieltä, normatiivisesti se on yksinkertaisesti väärin.

Muuten, noista relatiivipronomineista (joita joutuu vielä lukion viimeisellä opettamaan) tuli mieleen hauskanen esimerkki, jota olen itse käyttänyt ja joka on vienyt viestin perille. Sama fonetiikasta tunnettua foneemiteorian mnimiparimenetelmää hyösyntäen:

"Minua vastaan tuli vaaleanpunainen norsu, joka pelotti minua"
"Minua vastaan tuli vaaleanpunainen norsu, mikä pelotti minua"

Sitten vaan kyselemään virkkeiden merkityseroa.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #28

Tats te pointti !

Ko tulee sellainen vastaan, kannattaa tosiaan vähän funtsia missä mennään.

Käyttäjän enkeliporsas kuva
Kai-Ari Lundell

Jouko: "SIIHEN tarvitaan äidinkielen opetusta. Eikä sitä enää käytännössä ole."

Miten niin ei ole?

Peruskoulussa äidinkieltä opetetaan neljästä viiteen viikkotuntia. Kaikki suomalaiset lapset opetetaan lukemaan jo ensimmäisellä luokalla, mikä on globaalisti ajatellen poikkeuksellista.

Monessa sivistysmaassa on todellista luku- ja kirjoitustaidottomuutta.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

"Peruskoulussa äidinkieltä opetetaan neljästä viiteen viikkotuntia. Kaikki suomalaiset lapset opetetaan lukemaan jo ensimmäisellä luokalla, mikä on globaalisti ajatellen poikkeuksellista.

Monessa sivistysmaassa on todellista luku- ja kirjoitustaidottomuutta."

Aivan totta.

"Jouko: "SIIHEN tarvitaan äidinkielen opetusta. Eikä sitä enää käytännössä ole."

Miten niin ei ole? "

Koska viimeksi opetit luokallesi lauseenjäsennystä? Entä vaikkapa relatiivipronominien normatiiviset erot?

Käyttäjän enkeliporsas kuva
Kai-Ari Lundell Vastaus kommenttiin #17

Jouko...

Neljännella käytiin läpi lauseenjäsennyksen perusteita, myöhemmin lauseenjäsennystä syvennetään.

Relatiivipronomit käytiin läpi ensimmäistä kertaa pari viikkoa sitten, nyt on siis viides luokka. Oppilaat ovat 11-vuotiaita.

Molemmat esittämäsi asiat kuuluvat edelleen äidinkielen opetussuunnitelmaan ja peruskoulun oppikirjoihin.

Ongelma on, että asioita ei joka luokalla ehditä kerrata kunnolla, koska äidinkielen oppiainekseen on tungettu niin paljon uutta oppiainesta kuten vaikkapa medialukutaito tms.

Ylioppilasaineissa nuorilla tuppaa tulemaan liikaa peruskielioppivirheitä.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno Vastaus kommenttiin #18

"Ongelma on, että asioita ei joka luokalla ehditä kerrata kunnolla, koska äidinkielen oppiainekseen on tungettu niin paljon uutta oppiainesta kuten vaikkapa medialukutaito tms.

Ylioppilasaineissa nuorilla tuppaa tulemaan liikaa peruskielioppivirheitä."

Täysin samaa mieltä!

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #18

Aikoinaan mun äidinkielenopettaja antoi viime hetken neuvon ennen ylioppilaskirjoituksia, kun oli vaarana, että reputan: vältä objektejä.
ilmeisesti olin sitten välttänyt, ehkä aiheesta johtuen kun selvisin.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Jo vilaisu selvitti että taitaa olla parasta jättää loppuelämäksikin kielioppi oppimatta! Se predikatiivikin kun jo vaikittaa liian monimutkaiselta. Verbin kopula? Yleensä viittaa subjektiin , mutta joskus objektiin? jne.

Predikatiivi – Wikipedia
fi.wikipedia.org/wiki/Predikatiivi‎
Predikatiivi on lauseenjäsen, joka täydentää lauseen predikaattia ja viittaa yleensä subjektiin ja joskus objektiin. Predikatiivi on nomini; substantiivi tai adjektiivi ...
Predikatiivi
www.edu.vantaa.fi/vasamanet/sisalto/Suomen.../predikatiivi.htm‎
Predikatiivi ilmoittaa, mikä tai millainen tai kenen lauseen subjekti on. Predikatiivilauseen subjekti on aina nominatiivissa.
Predikatiivi - Finn Lectura
www.finnlectura.fi/verkkosuomi/Syntaksi/sivu35.htm‎
Predikatiivi on olla-verbin eli kopulan* toinen pakollinen ...
Predikatiivin luku - Finn Lectura
www.finnlectura.fi/verkkosuomi/Syntaksi/sivu352.htm‎
Predikatiivi noudattaa yleensä subjektin

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset